Keminmaan pitäjämuseo
Museorakennus oli alkujaan vuonna 1849 käyttöön otettu Kemin pitäjän manttaalikunnan lainajyvästö, joita aikanaan perustettiin tasaamaan katovuosia. Siitä sai lainata viljaa niin kylvösiemeneksi kuin ruokaviljaksikin ja laina korkoineen maksettiin takaisin viljana. Seinät ovat kaksinkertaiset viljan kosteuden tasaamiseksi mutta myös siksi, että viljaa ei voinut varastaa poraamalla reiän seinään. Lainajyvästö lakkautettiin manttaalikunnan kokouksen 27.3.1953 päätöksellä, sillä se oli tuottanut tappiota jo pitkään. Maataloushallitus ja Lapin läänihallitus hyväksyivät päätöksen seuraavana vuonna. Manttaalikunta tarjosi rakennusta kunnalle ostettavaksi, mutta kunnanvaltuusto oli valmis ostamaan rakennuksen vain polttopuun arvosta. Kemin Pitäjäseura, myöh. Keminmaa-Seura ry perustettiin 15.5.1955 ja se valitsi lähetystön manttaalikunnan kokoukseen 17.5. tarkoituksenaan saada manttaalikunta lahjoittamaan rakennus pitäjäseuralle museoksi. Lähetystö onnistui tehtävässään. Museo oli maantien oikaisun reitillä ja se tuli siirtää. Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen kunta siirsi ja pystytti rakennuksen alkuvuodesta 1958 nykyiselle paikalleen pappilan rantatörmälle.
Lapin maakuntaliiton kotiseutu-, museo- ja luonnosuojeluosasto otti vuonna 1961 yhteyttä Pitäjäseuraan lohenkalastusmuseon aikaan saamiseksi. Pitäjäseuran miehet innostuivat asiasta ja kutsuivat mm. museointendentti Ahti Paulaharjun suunnittelemaan museon kalastusosastoa. Loppuvuodesta 1961 Paulaharju lähetti alustavan suunnitelmansa makasiinin sisätilojen muuttamiseksi museoksi. Ensimmäiseen kerrokseen hän sijoitti kamarin, pirtin ja kotiteollisuushuoneen. Toiseen kerrokseen hän oli piirtänyt maanviljelyä ja karjanhoitoa esittelevän huoneen ja toiseen huoneeseen nykyisen jokikalastusmuseon sekä metsätalouden välineitä. Suunnitelmat hyväksyttiin. Museo oli ensimmäistä kertaa avoinna yleisölle kesällä 1979.
Eero Yliniemi
