Kivikautisten asuin- ja peuranpyyntikuoppien sijainnin päivitys (gps) ja tiedostoon siirron maasto-osuus Itäkoskella. Kyytimiehenä ja esittelijänä Pekka Koivuniemi ja tutkijana ja tallentajana Kaarlo Katiskoski Lapin Maakuntamuseosta, minä olin mukana praati- ja kameramiehenä.
Taustaa
Tilaisuus oli seurausta siitä, että Pekka pyysi minua kutsumaan tutkijat paikalle, kun hänen terveyden tilansa ei ole mitenkään erinomainen ja hänen kutsunsa ei ollut tehonnut. Lähetin kutsut Lapin Maakuntamuseon arkeologi Hannu Kotivuorelle, Oulun yliopiston arkeologian professori Hervalle ja ELY-keskukselle, joka lausuu luontoarvoista metsänkäyttöilmoituksiin. Herva ilmoitti minulle, että Kotivuori on oikea taho asiassa ja tänään asia toteutui: Kotivuori lähetti tutkija Kaarlo Katiskosken paikalle.
Pysähdys oli Maihkilanvaarassa Lehto-Maihkilan (Kaeran) mailla, jossa on neljä kuoppaa ja kivilatomuksia vaaran korkeimmalla laella sen pohjoispäässä.
Saaranaho Keron hakkaamaton vanha metsä, jossa on neljä peuranpyyntikuoppaa.
Saaranahon kämppä, Keron ja Anttilan talojen yhteinen niittykämppä 1800-luvun lopulta, Saarajoen luonnonniityt ovat vieressä. Kämppä on kengitetty ja korjattavana lattiasta lähtien. Lähialueella on useita peuranpyyntikuoppia.Vajaa kilometri kämpästä itään on harju, jonka eteläpäässä on kivilatomus.
Jatkoimme matkaa ja ajoimme yli Saarajoen ja tulimme Koivikkomaan kämpälle, joka on vanha Kemi-Simon Palkisen myöh. Isosydänmaan paliskunnan porokämppä. Vieressä oli poroaita, jossa pidettiin vielä 1960-luvulla erotuksia. Kämppä oli vuokrattu Kemiyhtiön metsäjätkille talvella 1950-51, kun vieressä olivat isot hakkuut. Pekka Koivuniemi on rakentanut pihapiiriin mutterikodan ja saunan. Hän vietti 70-vuotisjuhliaan tällä kämpällä ja kun joku valitti, että ei ole lipputankoa, niin sekin laitettiin – tosi persoonallinen. Tulistelimme kodassa ja nautimme Pekan tarjoilusta: makkaroista, leivästä ja nokipannukahvista. Karhu oli jättänyt edellisviikolla tassunjälkensä pihapiirin sammaleeseen. Jatkoimme matkaa hienossa syyssäässä.
Ajoimme Mäntymaahan ja kävelimme jälleen maastossa. Mäntymaassa Pekka Koivuniemen puolella on asuinkuoppa ja hylkeen keittokuoppa rakassa sekä kolme asuinkuoppaa hieman edellisistä erillään toisen tilan alueella, joka 1900-luvun alkuvuosina palanut perusteellisesti. Nokiset kannot muistuttavat menneestä.
Nousimme rattaille ja palasimme tulosuuntaan ja poikkesimme siitä Saarankorpeen.
Reijo Koivuniemen metsässä on erikoinen, tasainen alue ja siinä muutama pyyntikuoppa. Alue voi mahdollisesti olla myös peurojen kokoamisalue, maisema on erikoinen korpimaiseman keskellä.
Ajoimme takaisin yli Saarajoen ja Saaranahosta Koivuniemen linjaa Kotapalon metsätiehen. Välillä poikkesimme vähän ennen Pikku-Saavanojaa pohjoiseen, Perämaahan Koivuniemi Rek Nro 19:00 metsään, jossa on kuoppa ja vähän siitä itäänpäin hautakivikasa.
Tutkittavien kohteiden osalta päivä oli täysi ja Pekka ajoi Karkujärventietä Itäkoskelle ja kotipihaansa. Aikaa oli kulunut 8 tuntia ja maastossa kulkua tuli muutama kilometri.
Eero Yliniemi
Kaarlo Katiskoski peuranpyyntikuopassa
